Feathered mosquitofern

Azolla pinnata on sanikaislaji, joka tunnetaan useilla englanninkielisillä nimillä, kuten mosquitofern, feathered mosquitofern ja water velvet. Se on kotoperäinen suuressa osassa Afrikkaa, Aasiassa (Brunei Darussalam, Kiina, Intia, Japani, Korea ja Filippiinit) ja osassa Australiaa. Se on vesikasvi, joka kelluu veden pinnalla. Se kasvaa tyynissä ja hitaasti virtaavissa vesistöissä, koska voimakas virta ja aallokko rikkovat kasvin. Suurimmalla kasvunopeudella se voi kaksinkertaistaa biomassansa 1,9 vuorokaudessa, ja useimmat kannat saavuttavat tällaisen kasvun viikon sisällä optimaalisissa olosuhteissa. A. pinnata on pieni sanikaiskasvi, jolla on kolmiomainen, enintään 2,5 senttimetrin pituinen varsi, joka kelluu veden pinnalla. Varressa on monia pyöreähköjä tai kulmikkaita, päällekkäisiä lehtiä, joiden pituus on 1–2 millimetriä. Ne ovat vihreitä, sinivihreitä tai tummanpunaisia ja pienten karvojen peittämiä, mikä antaa niille samettisen ulkonäön. Karvat tekevät lehden yläpinnasta vettä hylkivän, joten kasvi pysyy pinnalla vaikka se painettaisiin veden alle. Vesistön pinta voi peittyä tiheästä kasvikerroksesta, joka muodostaa samettisen maton ja syrjäyttää muut kasvit. Karvamaiset juuret ulottuvat veteen. Lehdet sisältävät syanobakteeri Anabaena azollaea, joka on symbiontti ja sitoo ilmakehän typpeä kasvin käyttöön. Tämän ansiosta kasvi pystyy kasvamaan typpiköyhissä elinympäristöissä. Kasvi lisääntyy kasvullisesti, kun oksia irtoaa pääakselista, tai suvullisesti, kun lehtien itiöpesäkkeet vapauttavat itiöitä. Uudessa-Seelannissa se on tuotu laji ja invasiivinen rikkakasvi, joka on syrjäyttänyt kotoperäisen sukulaisensa Azolla rubran. Se on vesistöjen riesa, koska sen tiheät matot vähentävät veden happea. Kärsäkäs Stenopelmus rufinasusta käytetään biologisena torjunta-aineena Azolla filiculoidesin hallintaan, ja sen on havaittu hyökkäävän myös A. pinnataan. Riisinviljelijät pitävät joskus tätä kasvia riisipelloillaan, koska se tuottaa arvokasta typpeä symbioottisten syanobakteerien avulla. Kasvia voidaan kasvattaa märässä maassa ja kyntää sitten maahan, jolloin saadaan runsaasti typpipitoista lannoitetta. Kasvi pystyy imemään tietyn määrän raskasmetallisaasteita, kuten lyijyä, saastuneesta vedestä. Sen proteiinipitoisuus on 25–30 %, ja sitä voidaan lisätä kananrehuun.