Estuary pipewort

Eriocaulon parkeri on kukkakasvilaji merihelmikkien heimossa (pipewort-heimo), joka tunnetaan englanninkielisillä nimillä Parker's pipewort ja estuary pipewort. Se on kotoperäinen Pohjois-Amerikan itäosissa, missä sen levinneisyysalue ulottuu rannikolla Quebecistä Pohjois-Carolinaan. Laji on kuitenkin hävinnyt New Yorkista ja Pennsylvaniasta. Tämä pieni, vesielinympäristössä elävä, yksisirkkainen, monivuotinen ruoho tekee kapeita, suikeita, heinämäisiä lehtiä, jotka ovat enintään noin 9 senttimetrin pituisia, ja kukintavarsia, jotka ovat enintään 30 senttimetriä korkeita, mutta yleensä 1–20 senttimetrin mittaisia. Kukintavarsi eli kukkavarsi on noin millimetrin paksuinen tai ohuempi. Sen päässä on harmahtava, nappimainen kukinto, joka on vain muutaman millimetrin levyinen. Kasvi on samankaltainen kuin Eriocaulon aquaticum, mutta pienempi. Se on yksikotinen, ja uros- ja naaraskukat ovat samassa kasvissa. Kukinta ajoittuu heinäkuusta syyskuuhun. Kasvi kasvaa rannikon elinympäristöissä, kuten mutatasanteilla, jokisuistoissa ja soilla, mutta makeassa tai hieman murtovetisessä vedessä. Se voi olla ajoittain veden alla. Se kasvaa mudassa, kivisessä soralla tai hiekassa. Pohja on usein veden liikkeiden, kuten vuorovesien ja tulvien, kuluttamaa. Kasvi sietää laajasti erilaista vesikemiaa. Laji esiintyy yhdessä muiden kasvien kanssa, kuten Zizania aquatica, Ludwigia palustris, Isoetes riparia, Schoenoplectus pungens, Bidens eatonii, Bidens hyperborea, Polygonum punctatum, Lindernia dubia var. inundata, Elatine minima, Elatine americana, Sagittaria subulata, Sagittaria latifolia, Sagittaria calycina, Acorus calamus, Limosella australis, Micranthemum micranthemoides, Pontederia cordata, Orontium aquaticum ja murtovesisemmillä paikoilla Spartina alterniflora. Tänä päivänä kasvia esiintyy noin 130 paikassa, joista monet ovat Quebecissä ja Mainessa. Monien tunnettujen esiintymien uskotaan nykyisin hävinneen. Lajia uhkaavat elinympäristön menetys rannikon rakentamisen ja muuttamisen vuoksi. Siihen voivat vaikuttaa vesitalouden kiertojen muutokset, kuten padot ja vuoroveden portit. Se on myös riippuvainen sedimentaation kierrosta; liika sedimentti hautaa kasvit, ja eroosio poistaa kasvin kasvualustan. Ruoppaus vaikuttaa elinympäristöön suoraan ja välillisesti. Vesistön saastuminen sekä vene- ja laivaliikenne ovat uhkia. Merenpinnan nousu voi myös vaikuttaa elinympäristöön.